Yhteisötaideteos Pöytä tehtiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin murrettuja värejä ja pohdittiin tummia tunteita, kuten pahuutta. Toisessa vaiheessa käsiteltiin puolestaan niin iloa, rakkautta kuin kiitollisuuttakin. Päivän aikana paneuduttiin kirkkaisiin väreihin. Kolmanteen vaiheeseen kiedottiin mukaan maisema. Kurssilaiset pohtivat niin mielenmaisemaa kuin ympäröivää luontoa ja ekologisuutta. Taideteos rakennettiin näiden teemojen pohjalta.

Roskapäiväkirja ja luontosiima

Kurssilaiset pitivät roskapäiväkirjaa, jossa he tarkkailivat, kuinka paljon he itse tuottavat yhden päivän aikana erilaista roskaa. Sen lisäksi pohdittiin myös asioita, joita halutaan varjella ja jättää tuleville sukupolville.

Lisäksi kurssilaisille annettiin jokaiselle puoli metriä siimaa. Siimaan sai kerätä mitä tahansa ympäristöön liittyvää: vaikkapa roskia ja käpyjä. Kuvataidekurssin opiskelija Jenni Isopahkala halusi jättää jälkipolville puhdasta vettä. Siimaan hän laittoi kuukautissuojan muistuttamaan vaippajätevuorista.

Siimoista rakennettiin pöytäliinan helma.

Monenlaista materiaalia

Pöytäpinta on katettu maalauksilla. Kurssilaisten teokset on koottu kollaasimaisesti. Pöydän toinen nurkka on tummasävyinen ja toinen taas kirkasvärinen.

Osa taideteoksen materiaaleista kerättiin lähiympäristöön tehtyjen kävelyretkien aikana:

- Kyllä sitä eri silmillä huomasi luonnon kivoja juttuja, että mitä siellä luonnossa on. Mutta sitten taas toisaalta, mitä ihmiset on sinne jättänyt: roskia ja kaikkee tämmöistä saastetta, että pysähtyi vähän miettimään, kertoo Isopahkala.

Yhteistyöllä avarretaan ajattelua

Kuvataiteilijat Ulla Remes ja Tero Annanolli ohjasivat kirjavan joukon kurssilaisia toteuttamaan yhteisen taideteoksen. Tavoitteena oli yhdessä tekemällä avartaa ajattelua:

- Yleensä yhdessä tekemisessä on tärkeintä se, että opitaan toisilta, vaihdetaan näkemyksiä ja yllätytään itse, mitä saadaan aikaiseksi, sanoo kuvataiteilija Tero Annanolli.

- Ei ole osannut miettiä sitä, miten pieni palanen voi näyttää hienolta sitten, kun kasataan se iso teos. Se, että yhdessä ollaan aina enemmän kuin yksin, toteaa kuvataiteilija Ulla Remes.